*

MikaHekkanen Aiheen vieressä on aina tilaa

Minun vasemmistoni

Olen miettinyt viime päivinä omaa suhdettani vasemmistolaisuuteen ja sekä vasemmalla että vihervasemmistossa oleviin puolueisiin. Puoluepoliittisesti sitoutumattomana kuntavaaliehdokkaana kun tämä on hyvin mahdollista.

Vasemmiston juuret ovat työväenliikkeessä ja jopa marxilaisessa luokkateoriassa. Työväenluokan oikeuksien puolesta taistelu, sanotaan sitä vaikka luokkasodaksikin, on minullekin vahvana perustana ihmisoikeusajattelulle. Minulle kukaan ei ole lähtökohtaisesti, etenkään syntyperään liittyvistä syistä, toista huonompi tai vähäarvoisempi – vaikka myönnänkin, että tunnen joskus raskasta mieltä siitä, etten pysty pitämään kaikkien tekoja tai mielipiteitä arvokkaina. En siis suvaitse suvaitsemattomuutta. Näissä tapauksissa arvioin tekoja ja mielipiteitä, en ihmistä joka niitä esittää. Voin nukkua asian kanssa.

Työväenluokan taisto on erittäin paljon tätä päivää, asiat ovat olemassa, vaikka nimet ovat ehkä muuttuneet. Luokkien stratifikaatio on olemassa vahvana ja esiintyy eritoten tuloluokkien ja -erojen kautta. Tämä luokka-asetelma on huolestuttavasti periytyvää, sosioekonominen asema periytyy sukupolvesta toiseen (katso vaikka Outi Sirniön väitöskirja). Lapsi ei voi valita perhettään eikä varallisuuttaan, joten tarvitsemme yhteiskunnallisia tekoja, jotta jokainen lapsi voi syntyä tasapäisten mahdollisuuksien kanssa ikätovereihinsa nähden.

Suomen peruskoulu on hyvällä tasolla ja sellaisena se pitää säilyttää. Muutoin koulutusjärjestelmä on vinoutunut jo varhaiskasvatuksesta lähtien, mutta erityisen huolissani olen peruskoulun jälkeisestä opiskelusta. Lukion käyminen on kalliimpaa kuin koskaan, digiloikka on tuomassa enemmän kustannuksia kuin säästöjä lukiolaisille. Ammatillisesta koulutuksesta leikataan kovalla kädellä ja korkeakoulutus on nykyisessä työllisyystilanteessa taloudellinen riski velkarahalla opiskellessa. Tiettyihin, paraspalkkaisiin, ammatteihin opiskelemaan pääsy on merkittävästi vaikeampaa ilman rahaa kuin kalliin valmennuskurssin kautta. Suomen kirjastolaitosta on pakko kehua, se tekee valtavan tärkeää työtä ilmaisen ja kaikille saatavilla olevan tasa-arvoisen tiedonvälityksen eteen. Kirjaston tulee olla kaikkien saavutettavissa, käyttömaksut olisivat täyttä hulluutta!

Haluan siis tehdä parhaani tasa-arvoisen koulutuksen vuoksi.

Varallisuus ja varattomuus ei suinkaan ole pelkästään koulutusasia. Terveydenhoito on järjestynyt siten, että nykyisin rahalla pääsee yksityiselle puolelle nopeasti julkisen terveydenhoidon jonojen ohi. SoTe-uudistuksessa tilannetta on mahdollista tasapuolistaa, mutta koko mietinnön ollessa edelleen hujasen levällään, on vaikea sanoa, tuleeko tilanne lähivuosina paranemaan vai heikkenemään, mikäli suunniteltuun palvelutuotantomalliin mennään.

Ymmärrän, ettei markkinatalouden ohjaamassa maailmassa voida saavuttaa täyttä tasa-arvoisuutta ja globaalia solidaarisuutta. Kuitenkin jo se, että kaikilla on mahdollisuus koulutukseen ja koulutusta vastaavaan työhön on tavoittelemisen arvoinen tilanne.

Vasemmistolaiset arvot: demokraattisuus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vapaus, kestävä kehitys ja kriittisyys kapitalismia kohtaan, ovat siis valtaosaltaan lähellä omia arvojani, jopa niin lähellä, etten voi kuvitella olevani mitenkään esillä minkään muun puolueen riveissä.

Vasemmistoliitossa puolueessa on kuitenkin myös tekijöitä, joitten takia tahdon pysyä sitoutumattomana. Puolue on leimautumassa maailmanparantaja-vihervassari-elitismi -suuntaan, tai ainakin poliittiset vastustajat sitä tekevät. Minun vasemmistoni ei ole vihervasemmistoa, vaan kirkkaanpunaista työväenliikkeestä noussutta taloudellista, sivistyksellistä ja inhimillistä tasa-arvoa ajava poliittinen aate.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat