*

MikaHekkanen Aiheen vieressä on aina tilaa

EK:n kuntarankingtilaisuus Oulun yliopistolla

Kävin kuuntelemassa EK:n kuntarankingin julkistusta Oulun yliopistolla tänään. Voi kuinka olisin halunnut ajatella asioista samoja linjoja kuin EK:laiset ja muut liike-elämään päin enemmän kallellaan olleet ihmiset tuolla, mutta ei. En voinut. Osin tämä johtuu toki omista mielipiteistäni, osin siitä, miten luen ja kuuntelen erilaisia mediatekstejä vastakarvaan.

Ja suurilta osin siitä, että puhujat päästelivät niin kertakaikkisen kummallisia ajatuksia suustaan. Tulevat kärjistykset ovat omiani. Närkästykää!

… --- …

Iloistakin asiaa tuolla oli. Vaikka Oulu ei yrittäjien keskuudessa tehdyssä kyselyssä sijoittunut aivan Suomen kuntien kärkisijoille, vaan vasta kolmanneksitoista, oli yrittäjien palaute pääosin positiivista ja valtakunnallista keskiarvoa parempaa. Oikeita asioita on siis tehty. Merkittävimmäksi kritiikin kohteeksi noussut vakiintuneitten pienten ja keskisuurten yritysten unohtaminen vienti-, kasvu- ja startup-firmoille tulevan tuen taakse oli varmasti osuva johtopäätös.

Oululla on vahva ICT-perinne kannettavanaan. Yllättävää minulle oli se, että nykyisin ICT-työpaikkoja on Oulussa enemmän kuin ennen Nokian romahdusta ja että rekrytointi alalle on täällä vaikeaa – osaajat ovat jo töissä. Ja kun puhutaan Nokian katoamisesta Oulusta pitää muistaa se, että Oulussa on yhä suurin Nokian Suomen yksiköistä.

Mutta se, että yrittäjät moittivat kaupunkia siitä, miten heitä ei hyysätä eteenpäin ja miten tietään esimerkiksi kasvatus- ja hoivapalveluitten tuottajaksi ei siloitella yhteiskunnan puolelta valmiiksi, sai minut hymähtelemään. Eikö markkinatalouteen ja kilpailuun kuulukaan se, että jokainen on vapaa luomaan omat toimintaedellytyksensä? Miksi yrittäjät eivät yhdessä järjestäydy toimimaan solidaarisesti siten, että heillä kaikilla, yksin ja yhdessä, olisi mahdollisimman hyvät edellytykset toimia? Miksi muitten pitää tarjota tämä apu heille?

(oikeasti: ymmärrän kyllä sen, mistä kritiikki tulee ja sen, että kyseessä oli valtakunnallinen vertailututkimus, jossa äsken mainituilla alueilla Oulu menestyi jopa aavistuksen valtakunnallista keskiarvoa heikommin.)

Kyllä, AY-liike on vahvempi toimija kuin EK – siksi, että sen tarkoituksena on ollut aina toimia jäsentensä edunvalvojana.

… --- …

Päivittäiskaupan alan puheenvuoro oli kuin hyvä pakina, tosin täysin tahattomasti. Puhuja osoitti irtautuneensa arkielämästä hyvin vahvasti.

Yksi ruokakaupan ongelmista on se, etteivät asiakkaat tee tässä taloustilanteessa yhtä paljon heräteostoksia ruokaostoksilla, vaan seuraavat tarkasti tekemäänsä ostoslistaa. Anteeksi kuinka? Melkoisen suuri osa ihmisistä on tulojensa vähäisyyden vuoksi pakotettuja niukkuuteen ruokakaupassakin. Monet joutuvat jopa raapimaan viimeiset kolikkonsa kasaan viimeisinä päivinä ennen rahapäivää saadakseen jotain syötävää. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään maassa, jossa leipäjonojen pituudet kasvavat jatkuvasti.

Oli kauppiaalla hyvääkin sanottavaa. Aukioloaikojen vapautuminen luo paljon työmahdollisuuksia etenkin opiskelijoille, jotka jonottavat päästäkseen töihin kaupan kassalle. ANTEEKSI KUINKA? Kuulinko juuri, että opiskelijat ovat sellaisessa talousahdingossa, että joutuvat tekemään päätoimensa, opiskelun, lisäksi töitä – pätkätöitä, satunnaisia ja huonoja työvuoroja – rahoittaakseen elämänsä? Kyllä, kuulin oikein ja tiesinhän tämän entuudestaan.

Mutta kaupan alan puheenvuorossa tuota pidettiin hyvänä asiana sekä kaupalle että opiskelijoille. Tilaisuudessa, joka pidettiin yliopistolla.

… --- …

Koulutuksestakin puhuttiin, eiväthän opiskelijat opiskele päästäkseen K-kaupan kassalle töihin. Oulun monitieteellistä koulutuskenttää pidettiin vahvuutena, sillä täällä taloustieteen opiskelijat voivat verkostoitua myös diplomi-insinööriopiskelijoiden kanssa eivätkä vain keskenään. Toivottavasti naurunpyrskähdykseni ei häirinnyt muita kuulijoita.

Kielten opiskelusta olen kuitenkin samaa mieltä. Yhtenä ongelmana tuolla pidettiin suomalaisten vaikeutta solmia liikesuhteita Ruotsiin ja Norjaan olemassa olevan kielimuurin vuoksi. Vaikka englanniksi voidaan hoitaa lähes kaikki asiat, on äidinkielten osaaminen etenkin myyntityössä tärkeää. Meillä on pitkästi rajaa niin Ruotsin kuin Norjankin kanssa, joten liikesuhteitten vaikeuttaminen kielten opiskelua vähentämällä on silkkaa tyhmyyttä.

Kuten on myös vaipoissa kirkon rappusia konttaaminen.

… --- …

En aikonut kirjoittaa SoTesta mitään, se kun ei kohta enää kuulu kuntapolitiikkaan. Silti tuossakin tilaisuudessa sorruttiin valinnanvapauspropagandaan.

Minulle on jotakuinkin sama, onko palveluja tuottamassa paikallinen, valtakunnallinen vai ylikansallinen yhtiö – rajaudun tässä vain yhtiöittämisen kautta tuotettuihin palveluihin. Suurista summista ei kuitenkaan valu paikalliseen kulutukseen paljoakaan, tärkeämpää on työllistämisvaikutus ja palkansaajien ostovoima.

Minulle on tärkeää se, että toiminta ja kilpailutus tehdään eettisesti kestävällä tavalla. SoTe-palveluiden tulee olla kaikkien saatavilla, kirsikoiden poiminta esimerkiksi asiakkaitten ja toimipaikkojen aggressiivisella valinnalla vinouttaa tilannetta. Ja se monikansallisten konsernien verotus… tai pikemminkin verottamatta jättäminen. Voitte arvata mitä mieltä olen aggressiivisesta verosuunnittelusta ja verotuksen siirtämisestä kauas pois verotettavan tulon syntypaikasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat