Yhteiskunta ei ole liikeyritys
Yhteiskunta ei ole liikeyritys eikä sitä voi johtaa liikemaailman lainalaisuuksien mukaan. Yrityksen on tarkoitus tehdä voittoa omistajilleen ja silloin sen käytössä oleva keinojen valikoima on aivan erilainen kuin demokraattisen yhteiskunnan päätöstenteossa.
Mikäli tämä ei ole selvää, mieti seuraavaa asetelmaa: yritys voi aina leikata irti tuottamattomat osat, tehottomat tuotannon tekijät. Demokraattisessa yhteiskunnassa näin ei tietenkään ole; yhteiskunnan sisällä ”menestyjät” eli tehokkaat toimijat pystyvät toimimaan, mutta entä he, joilla ei ole mahdollisuuksia tuottaa itselleen edes välttämättömimpiä elämisen edellytyksiä? Aivan, bisneksessä tämä tuottamaton heikompi aines leikattaisiin pois, mutta solidaarisessa yhteiskunnassa heistä on pidettävä huolta, ketään ei saa syrjäyttää yhteiskunnan ”tehokkailla” rakenteilla.
Totta, tämä vaatii tahdon lisäksi myös rahaa. En missään nimessä aliarvioi talouspolitiikan merkitystä, mutta talouspolitiikalla pitää pystyä hoitamaan liiketoiminnallisen puolen lisäksi myös sosiaalista toimintaa. Yksinkertaista, eikö totta?
Siksi maksan iloiten veroni.
Myös firmassa on kulueriä jotka on vain pakko hoitaa vaikka ne eivät auta tuloksen tekemisessä. Monet kirjanpidon asiat, tilintarkastukset, veroilmoitukset jne yms.
Siitä huolimatta nämä eivät merkitse sitä etteikö ydintoimintaa kannattaisi hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja fiksusti – kuten tavoite firmoissa on.
Ilmoita asiaton viesti
Ihailen tapaa, jolla rinnastat toimeentulokyvyttömät yhteiskunnan jäsenet firman pakollisiin kulueriin, jotka on vain pakko hoitaa.
Nämä ihmiset kuuluvat mielestäni yhteiskunnan ydinliiketoimintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ensin tuotetaan ja sitten jaetaan hyvinvointia. Muu on pitkän päälle mahdotonta. Firmakaan ei voi jakaa osinkoja ennenkuin se on tehnyt voitollisen tuloksen. Yhtä lailla yhteiskuntakaan ei voi jakaa toimettomalle hyvää elleivät toiset sen jäsenet tuota sitä jaettavaa.
Yhteiskunnan tehtävä on luoda olosuhteet joissa mahdollisimman moni voi huolehtia omasta toimeentulostaan omalla työllään. Sitten kun toimettomien osuus väestöstä jää pieneksi, myös näiden nauttimat etuudet voivat olla hyviä. Nyt työtä tekee reilusti alle puolet väestöstä joten jaettavana on niukkuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Lapset, koululaiset, opiskelijat, eläkeläiset, sairaat ja vammautuneet sekä pitkäaikaistyöttömät – siis toimettomat.
Yhteiskunnan tehtävä on, mielestäni, pitää huolta ihmisistään. On totta, että maailma on rakennettu pyörimään rahan voimalla. Rahan, jota ilman on lähes mahdotonta tulla toimeen. Rahan, joka pyörittää myös työtä.
Työ ei ole yhteiskunnan itseisarvo, vaikka luterilainen työmoraali, globaali talous ja uusliberalistinen narratiivi niin olettavatkin. Ihmisarvoinen elämä, jokainen elämä, on.
Emme varmaan tule olemaan näistä asioista yhtä mieltä edes pitkän keskustelun jälkeen, mutta kiitän kommenteistasi, joitten kautta kaksi hyvinkin erilaista näkemystä yhteiskunnan merkityksestä tulivat tässä keskustelussa esille.
Ilmoita asiaton viesti
Se aineellinen hyvinvointi syntyy tietysti työstä. On helppo olla kanssasi samaa mieltä kunnes joku ilmoittaa haluavansa parempaa aineellista elintasoa tekemättä työtä sen eteen.
Ihmisarvo ei oikeasti tietenkään riipu elintasosta mutta modernissa hippiretoriikassa nämä lyödään kuitenkin yhteen. Yhteiskunnalta voi hyvin vaatia asuntoa ja ruokaa. Mutta entä tv, älykänny, tupakka, alkoholi, matkustelu jne yms? Nämä eivät suurimmassa osassa maailmaa ole itsestäänselviä edes keskiluokalle. Suomessa jopa toimeentulotuki mahdollistaa nämä.
Ja vain siksi että joku tekee työtä.
Ilmoita asiaton viesti
Mika Hekkanen: – ”Nämä ihmiset kuuluvat mielestäni yhteiskunnan ydinliiketoimintaan.”
Jos näin on, niin sittenhän heitä pitää yrittää kaikin keinoin hankkia mahdollisimman paljon lisää.
Ilmoita asiaton viesti